Kerääjäkasvilaidunkokeen taustaa ja tavoite
Syksyllä hyvää laidunta tarvitsevat erityisesti keväällä syntyneet teuraskaritsat, astutettavat uuhet, astutuspässit ja tunnutettavat syyspoikivat uuhet. Loppukesästä laidunruokinnan haasteena on monivuotisten laidunnurmien hidastunut kasvu. Laidunruohon riittävyys ja hyvän laadun varmistaminen saattaakin olla monilla tiloilla syyslaidunnusta rajoittava tekijä.
Keväällä syntyneet karitsat ovat vielä alkusyksystä hyvässä kasvuvauhdissa. Jotta kasvun jatkuminen turvataan, on karitsoille oltava tarjolla hyvälaatuista korsirehua. Laidunrehu on edullisinta korsirehua, joten syyslaidunnuksesta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.
Kerääjäkasvien hyödyntäminen syyslaidunnuksessa voi olla ratkaisu monivuotisten laidunnurmien ehtymiseen syksyllä. Lampaat syövät mielellään nuorta, lehtevää kasvustoa, ja mikä sen parempaa kuin hyvin kasvuun lähtenyt valko- ja alsikeapila-raiheinäkasvusto. Lisäksi se on sulavaa rehua, josta karitsat saavat energiaa ja ravinteita kasvuunsa.
Lampaiden kerääjäkasvilaidunkokeen tavoitteena oli tuottaa tietoa kerääjäkasvien mahdollisuuksista hyödyntää niitä lampaiden syyslaidunnuksessa. Samassa yhteydessä selvitettin, minkälainen sadontuottoptentiaali kerääjäkasveilla olisi, jos kasvusto korjattaisiin säilörehuksi. Kokeen aikana selvitetiin myös kolmen eri aitavaihtoehdon käyttöä ja toimivuutta.
Kerääjäkasvilaidunkokeen toteutus ja havaintoja
Kuvia
Kasvukauden aikaisia kuvia löytyy tästä linkistä:
Lampaiden kerääjäkasvikasvuston laidunnuskokeen kuvia kasvukaudelta 2016
Havaintokohde kartalla
Havaintokohteen esittelyä
Toteutus
Lampaiden kerääjäkasvilaidunkoe toteutettiin syksyllä 2016. Koepaikkana oli Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan yksikkö. Koe tehtiin yhteistyössä Latovainion lammas -tilan kanssa, josta kokeessa olleet pässikaritsat tulivat ja joka toimi kerääjäkasvilaitumen verrokkipaikkana.
Kokeessa oli 20 keväällä syntynyttä teuraspässikaritsaa, jotka olivat rodultaan texel x (dorset x suomenlammas) –risteytyksiä. Karitsoista 10 laidunsi kerääjäkasvilaitumella ja 10 verrokkiryhmänä tyypillisellä lammastilan syyslaitumella, josta osa oli monivuotista nurmiheinäkasvustoa ja osa apilavaltaista suojakaistaa. Verrokkiryhmän laitumilta oli kesän aikana tehty säilörehua. Kerääjäkasvilaidun oli keväällä, pääsatokasvina olleen ohran kylvön yhteydessä kylvetty apilapitoinen kerääjäkasvikasvusto. Käytetty siemenseos oli:
- Italianraiheinä, 7 kg/ha
- Alsikeapila, 5 kg/ha
- Valkoapila, 3 kg/ha
Laidunalue aidattiin ohran puinnin jälkeen. Aitaamisessa käytettiin kahta eri aitausvaihtoehtoa. Toinen aitaamisratkaisu on lasikuitutolpat ja lanka ja toinen verkkoaita, jossa tolpat on valmiina ja joka kääritään rullasta auki ja tolpat painetaan maahan. Verkkoaidasta oli käytössä kahta eri vaihtoehtoa.
Kerääjäkasvikasvuston potentiaalia säilörehuntuotannossa selvitettiin jättämällä laidunalueen reunalle kaista, jota ei laidunnettu.
Kerääjäkasvikasvuston pituus mitattiin ja satomääritys tehtiin kehikkonäytteinä puinnin jälkeen, laidunnuksen alussa ja laidunnuksen päätyttyä laitumen osalta ja säilörehualueelta vain laidunnuksen päätyttyä. Näytteistä otettiin analyysinäytteet Artturi-analyysiä varten, jotta saatiin määritettyä kasvuston koostumus ja rehuarvot.
Eri puolilta aluetta otettiin neljä mahdollisimman edustavaa osanäytettä, joista eroteltiin olki ja kerääjäkasvit omiksi näytteiksi. Osanäytteet yhdistettiin yhdeksi näytteeksi, joista toisessa oli olki ja toisessa kerääjäkasvit. Tämän jälkeen:
1. Punnittiin oljen kokonaisnäyte.
2. Punnittiin kerääjäkasvien kokonaisnäyte.
3. Oljesta ja kerääjäkasveista otettiin rehuanalyysinäytteet.
4. Pellolla otettiin näyte, jossa olki ja kerääjäkasvit olivat mukana ja lähetettiin rehuanalyysiin.
Punnituista näytteistä laskettiin hehtaarikohtainen kerääjäkasvisato.
Ennen laidunnuskokeen alkua lampaat punnittiin ja laumasta valittiin mahdollisimman tasakokoiset yksilöt koe- ja verrokkiryhmiin.
Kokeen vaiheet ja havaintoja
Kylvö
Ohran ja kerääjäkasviseoksen kylvö tapahtui 12.5.2016 hyvissä olosuhteissa.
Kasvukausi
Kevään suotuisten kasvuolosuhteiden seurauksena ohra orastui tasaisesti ja kerääjäkasvit saivat hyvän alkuunlähdön.
Ohran oraita ja apilan alkuja 25.5.2015. (Kuva: Katariina Manni, HAMK)
Kasvukauden sääolot suosivat sekä kerääjäkasvien että ohran kasvua. Heinäkuussa ohrakasvusto oli tasainen ja sen alta löytyi hyvässä kasvussa olevaa apilaa ja italianraiheinää.
Ohra ja kerääjäkasvina apila-italianraiheinäseos 7.7.2016. (Kuva: Katariina Manni, HAMK)
Elokuussa kerääjäkasvikasvusto oli jo hyvinkin rehevää. Paikoitellen apila kasvoi ohran yli. Niissä kohdin peltoa, missä oli koneiden painaumia, erityisesti päisteet ja ruiskutusjäljet, apila otti ohrasta vallan. Näissä kohdin ohrakasvusto oli melko heikkoa ja apila rehevää.
Kerääjäkasveja ohran seassa elokuussa 2016. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Renkaanjälkissä ei juurikaan kasvanut ohraa ja apila täytti painaumakohdat. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Ohra puitiin 24.8.2016 hyvissä olosuhteissa. Puinti sujui hyvin, siitäkin huolimatta että paikoitellen kerääjäkasvikasvusto oli rehevää ja apila pidempää kuin ohra. Sängenpituudeksi jätettiin n. 25 cm ja olki silputtiin peltoon.
Kerääjäkasvikasvusto oli oli rehevää puintihetkellä 24.8.2016. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Puinti sujui ja vilja oli puhdasta. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Puinnin jälkeen pelto vihersi jo italianraiheinästä ja apilasta, 24.8.2016. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Puinnin jälkeiset syksyn sääolot suosivat kerääjäkasvien kasvua. Erityisesti italianraiheinän pituuskasvu oli nopeaa.
Kerääjäkasvikasvustoa 31.8.2016. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Ennen lammasaidan tekoa aidanaluset leikattiin siimaleikkurilla. (Kuva: Katariina Manni, HAMK)
Laidunalue
Lammaslaitumelle pystytettiin suojakatos. Se tehtiin valmiista elementeistä, joidan avulla saadaan kätevästi halutunkokoinen katos. Elementtien päälle levitettiin kevytpeitteet, jotka antavat lampaille suojan. Katokseen laitettiin tarjolle kivennäinen ja suola.
Elementeistä tehty suojakatos, johon laitettiin kevytpeitteet päälle antamaan suojaa lampaille. (Kuva: Katariina Manni, HAMK)
Aidanteko aloitettiin 1.9.2016. Osa aidasta tehtiin perinteisesti sähkölangasta, joka kiinnitettiin lasikuitutolppiin. Lisäksi käytettiin kahdenlaista valmiista verkkoaitaa, joissa tolpat langoissa kiinni. Tämä helpotti ja nopeutti aitaamistyötä.
Aidan pystytystä. Oikeanpuoleisessa kuvassa aitaa, jossa käytetty sähkölankaa ja lasikuitutolppia. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Valmisaitavaihtoehtoja, joissa tolpat sähkölangassa valmiiksi kiinni (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Kasvusto kasvoi hyvin ja jo viikon päästä puinnista laitumella oli runsaasti
syötävää.
Italianraiheinää ja apilaa 1.9.2016, viikko puinnin jälkeen. (Kuva: Katariina Manni, HAMK)
Laidunnuskokeen aloitus
Kerääjäkasvilaitumelle Mustialaan haettiin 10 pässikaritsaa 5.9.2016. Lastaus kuljetusta varten sujui hyvin irtoaitojen avulla ja rauhallisella eläinten käsittelyllä.
Lastauspaikalla Mustialaan lähdössä. (Kuvat: Katariina Manni)
Matka Mustialaan sujui hyvin ja perille päästyään eläimet pääsivät suoraan laitumelle, jossa ne alkoivat heti syödä. Juomapaikkakin löytyi nopeasti. Sää suosi, sillä keli oli aurinkoinen ja lämmin.
Kerääjäkasvilaitumella riittää syötävää ja vesipistekin löytyi nopeasti kun pässit tulivat Mustialaan 5.9.2016. (Kuvat: Katariina Manni)
Kerääjäkasvilaidunkokeen tulokset ja havaintoja kokeen ajalta
Tuloksia päivitetään tänne sitä mukaa kun niitä valmistuu.
Kuvia
Kasvukauden aikaisia kuvia kertyy tämän linkin taakse:
Lampaiden kerääjäkasvikasvuston laidunnuskokeen kuvia kasvukaudelta 2016
Laitumen kasvustonäytteet ja rehuanalyysit
Kerääjäkasvikasvustosta otettiin rehunäytteet 29.8., 5.9. ja 11.10.2016. Samalla kasvuston pituus mitattiin. Näytteet otettiin neljänä kehikkonäytteenä eri puolilta lohkoa ja niistä otettiin osanäytteet rehuanalyysejä varten. Analyysejä varten kerääjäkasvit ja olki eroteltiin ja ne lähetettiin analysoitaviksi erillisnäytteinä.
Kasvuston korkeus mitattiin kehikon jokaiselta sivulta ja korkeus laskettiin mittausten keskiarvona.
Näytteenottokerta 29.8.2016, kerääjäkasvilaidun ja verrokkilaidun:
Ensimmäisellä näytteenottokerralla otettiin kerääjäkasvien puinnin jälkeiset näytteet.
Näytteenottoa 29.8.2016. Näytteenottokehikko, korkeuden mittaus, näytteenotto ja leikattu kehikollinen. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Kasvuston keskimääräinen korkeus oli 27 cm. Kerääjäkasvien sato tässä vaiheessa oli 750 kuiva-ainekiloa hehtaarilta.
Kerääjäkasvien sulavuus oli melko alhainen ja raakavalkuaispitoisuus oli maltillinen. Osittain tähän vaikuttanee puinti, joka leikkaa viljan lisäksi myös kerääjäkasveja ja niiden lehteviä, ravinteikkaita osia. Jos rehu korjattaisiin niittämällä, niin että olki tulisi mukaan, olki laimentaa rehua. Tästä osoituksena oljen huonompi sulavuus ja alhaisempi raakavalkuaisen määrän verrattuna kerääjäkasveihin.
Kerääjäkasvien analyysitulos 29.8.2016, ei olkea mukana:
Oljen analyysitulos 29.8.2016:
Näytteenottokerta 5.9.2016:
Toinen näytteenottokerta tapahtui samana päivänä, kun lampaat tulivat kerääjäkasvilaitumelle. Tällöin kasvustonäytteet otettiin sekä kontroillilaitumelta että kerääjäkasvikasvustosta. Kontrollilaitumella oli sekä apilavaltaista suojavyöhykettä että nurmiheinävaltaista nurmea. Molemmilta alueilta otetiin näytteet rehuanalyysejä varten.
Näytteenottoa kontrollilaitumelta 5.9.2016. Näytteitä ottamassa agrologi (AMK) -opiskelija ja opinnäytetyöntekijä Reetta Vesamäki. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Näytteenottoa kerääjäkasvilaitumelta 5.9.2016. Näytteitä ottamassa agrologi (AMK) -opiskelijat Reetta Vesamäki ja Noora Kesti. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Kasvuston keskimääräinen korkeus oli 39 cm. Kerääjäkasvien sato tässä vaiheessa oli 997 kuiva-ainekiloa hehtaarilta.
Kerääjäkasvien sulavuus oli noussut edellisestä näytteenottokerrasta, mikä näkyi hieman korkeampana energiapitoisuutena. Myös raakavalkuaisen määrä oli lisääntynyt. Silmämääräisesti havaittuna kasvusto oli edellisviikkoista lehtevämpää ja monin paikoin jo sänkeä pidempää. Apilan osuus näytteessä näkyy erityisesti keskimääräistä nurmiheinäkasvustoa alhaisempana D-arvo, joka on apilalle tyypillinen. Lampaiden syömän rehun sulavuus oli todennäköisemmin analyysitulosta korkeampi, koska eläimet valikoivat kasvuston lehtevimpiä osia joissa sulavuus kortta suurempi.
Kerääjäkasvien analyysitulos 5.9.2016, ei olkea mukana:
Oljen analyysitulos kerääjäkasvilaitumelta 29.8.2016:
Verrokkiryhmä laidunsi hyvällä syyslaitumella. Nurmiheinäkasvivaltaisen alueen sulavuus oli korkea, D-arvo 705 g/kg ka. Apilavaltaisen alueen sulavuus oli apilalle tyypillen, 668 g/kg ka, ja se oli lähellä kerääjäkasvilaitumen sulavuutta.
Näytteenottokerta 11.10.
Kolmas näytteenottokerta kerääjäkasvilaitumelta tapahtui 11.10., muutama päivä lampaiden laitumelta lähdön jälkeen.
Lampaiden lähdettyä kerääjäkasvilaitumelta näytteet otettiin 5.9.2016. Näytteitä ottamassa agrologi (AMK) -opiskelijat Reetta Vesamäki ja Noora Kesti. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Vasemmanpuoleisessa kuvassa laidunnettua kerääjäkasvialuetta. Oikeanpuoleisessa kuvassa vasemmalla laiduntamatonta ja oikealla laidunnettua kerääjäkasvikasvustoa 5.10.2016. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Kerääjäkasvikasvuston keskimääräinen korkeus laidunnuksen jälkeen oli 36 cm. Kerääjäkasvien sato tässä vaiheessa oli 892 kuiva-ainekiloa hehtaarilta.
Kerääjäkasvien sulavuus oli noussut edellisestä näytteenottokerrasta, mikä johtui todennäköisimmin siitä, että lampaat olivat syöneet lähes kaiken apilan. Raakavalkuaisen määrä puolestaan oli vähentynyt, mikä sekin selittynee apilan osuuden merkittävänä vähentymisenä. Silmämääräisesti havaittuna kasvusto oli jo selkeästi vähentynyt ja ajankohta laidunkauden päättymiseen oli hyvä.
Kerääjäkasvien ja oljen analyysitulokset 11.10.2016:
Säilörehukaistan sato ja rehuanalyysi
Laidunalueen ulkopuolisen säilörehukaistan kasvustomääritykset tehtiin samana päivänä, 11.10., kuin laidunnunalueella. Tällöin lampaat olivat jo lähteneet laitumelta.
Kerääjäkasvikasvustoa laidunalueen ulkopuolelta 11.10.2016. (Kuva: Katariina Manni, HAMK)
Laiduntamattoman alueen kerääjäkasvikasvuston keskimääräinen korkeus oli 40 cm. Kerääjäkasvien sato tässä vaiheessa oli 1533 kuiva-ainekiloa hehtaarilta. Jos mukaan otetaan olki, keskimääräinen sato oli 2325 kuiva-ainekiloa hehtaarilta.
Korjattaessa rehu säilörehuksi on huomioitava oljen rehua laimentava vaikutus. Kerääjäkasvien sulavuus oli oli hyvä, D-arvo 697 g/kg ka, mutta oljen sulavuutta heikentävä vaikutus näkyi selvästi alentaen sulavuuden D-arvo 649 g/kg ka. Sama vaikutus oli havaittavissa myös raakavalkuiasen määrässä, kuten alla olevasta taulukosta näkyy. Silmämääräisesti tarkasteltuna kasvusto oli tasaista ja rehevän näköistä.
Kerääjäkasvien ja oljen sekä niiden yhteisnäyteen analyysitulokset 11.10.2016, laiduntamaton alue:
Teuraspässikaritsoiden kasvu- ja teurastulokset
Kokeen alkaessa karitsat olivat keskimäärin 167 päivän ikäisiä ja 40,5 kilon painoisia. Laidunnuskoe kesti 34 päivää. Ennen teurastusta pässikaritsat olivat vielä muutaman päivän laidun- ja säilörehuruokinnalla. Teurastettaessa karitsat olivat keskimäärin 211 päivän ikäisiä.
Kerääjäkasvilaitumella olleiden pässikaritsoiden keskimääräinen päiväkasvu kokeen aikana oli 251 g/pv, eikä se eronnut merkittävästi tavanomaisella laitumella kasvaneiden kasvusta, joka oli 226 g/pv. Päiväkasvut eivät olleet enää sitä, mitä ne parhaimmillaan voivat olla. Tämä selittynee ainakin osittain sillä, että kokeen alkaessa pässit olivat jo melko kookkaita ja kasvatuksen loppuvaiheessa, jolloin niiden kasvu alkaa luontaisesti hidastua.
Myöskään teurastuloksissa ei ollut merkittäviä eroja verrattaessa kerääjäkasvilaitumella laiduntaneita tavanomaisella laitumella kasvaneisiin. Huomattavin ero oli teuraspainoissa, joka oli kerääjäkasvilaitumella kasvaneilla 1,4 kg korkeampi kuin verrokkiryhmällä. Teuraspainot olivat jo jopa turhankin korkeita, mikä saattoi aiheuttaa eläinten rasvoittumista. Kerääjäkasviryhmässä kolme pässiä oli jo rasvaisuusluokassa 4, verrokkiryhmässä yksi. Rasvaisuusluokassa 3 oli kerääjäkasviryhmässä kuusi pässiä ja verrokkiryhmässä kahdeksan. Yksi molemmista ryhmistä oli rasvaisuusluokassa 2. Lihakkuuden osalta kaikki eläimet olivat joko R tai O –luokassa. Lukumääräisesti tarkasteltuna kerääjäkasviryhmässä R-lihakkuusluokkaan luokittui kahdeksan pässiä, kun verrokkiryhmässä vastaava luku oli viisi.
Teuraspässikaritsoiden kasvu- ja teurastulokset.
Taloudellisesti tarkasteltuna kerääjäkasvilaitumella kasvaneet pässikaritsat tuottivat paremman teurastilin verrokkiryhmään verrattuna. Kerääjäkasvilaitumella kasvaneiden pässien suuremmasta rasvaisuudesta johtuen niiden teurasruhon keskikilohinta oli hieman alempi kuin verrokkiryhmän, mutta korkeampien teuraspianojen seurauksena niiden keskimääräinen ruhohinta oli verrokkiryhmää parempi. Teurashinnoitteluna käytettiin keskimääräisiä esimerkkihintoja.
Teuraspässikaritsoiden keskiteurashinnat.
Kerääjäkasvien siemenkustannus käytetyllä siemenseoksella ja kylvösiemenmäärällä oli 66,80 €/ha (alv 0 %). Kerääjäkasvien vaikutuksia pääsatokasvin satoon on tarkasteltu tässä hankkeessa kerääjäkasvien peltiviljely-osiossa. Siinä vuoden 2016 koeruuduilla oli vastaava siemenseos kuin mikä oli lampaiden kerääjäkasvilaitumella. Kustannuksia laskettaessa tulee aina huomioida myös mahdolliset aitaamiskustannukset sekä juomaveden järjestämiseen ja mahdollisen katoksen tekemiseen liittyvät kulut.
Kokemuksia aitavaihtoehdoista
Lammaslaidun aidattiin kolmella eri aitavaihtoehdolla. Niihin liittyviä tietoja ja kokemuksia on luettavissa tästä linkistä:
Aitausvaihtoehtoja lammaslaitumelle.
Alla olevaan taulukkoon on koottu lammaslaitumelle soveltuvien aitaustarvikkeiden hintatietoja. Hankkeen laidunnuskokeessa laitumelle rakennettiin myös katos. Tähän käytettiin Retronik Ky:n karsina-aitoja ja kevytpeitettä.
Aitaustarvikkeiden hintatietoja sekä 25 ha:n lammaslaitumen aitauskustannus.
Johtopäätökset
Kerääjäkasvien viljelyn ensisijainen tavoite on lisätä pellon kasvipeitteisyyttä ja estää ravinteiden, erityisesti liukoisen typen, huuhtoutumista pellolta sadonkorjuun jälkeen. Lisähyötynä kerääjäkasveista voidaan saada laidun- tai säilörehua eläimille.
Kerääjäkasvikasvuston vihermassan korjaaminen saattaa vaikuttaa jonkin verran ravinteiden pidättymistä vähentävästi. Kun vihermassa vähenee, myös ravinteiden pidättyminen vähenee. Kuitenkin, mikäli sääolot ovat suotuisat, eikä eläintiheys laitumella ole liian suuri, kasvusto jatkaa edelleen kasvuaan samalla käyttäen ja sitoen ravinteita ja estäen niiden huuhtoutumista. Jos rehu korjataan säilörehuksi, ravinteiden pidättämisen kannalta olisi hyvä, jos se tehtäisiin mahdollisimman myöhään. On myös huomattava, että kun kasvusto korjataan, pellosta poistuu ravinteita rehun mukana. Toki eläinten rehuna käytettäessä ravinteista osa palaa virtsan ja sonnan mukana takaisin maahan.
Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että kerääjäkasvit soveltuvat lampaiden syyslaidunnukseen ainakin sellaisena vuonna, kun kasvusto kasvaa hyvin. Laiduntavat eläimet pystyvät syödessään valikoimaan niin, että ne syövät pääosin lehtevää, hyvin sulavaa kasvustoa ja jättävät huonommin sulavat kasvinosat ja oljen sängen syömättä. Näin ne saavat kasvuston ravinteikkaimman osan ravinnokseen. Erityisesti teuraskaritsoiden ruokinnassa hyvä kerääjäkasvikasvusto on potentiaalinen laidunrehu. Laidunrehu on edullisinta korsirehua, joten syyslaidunnuksestakin kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.
Mikäli kerääjäkasvikasvusto korjattaisiin koneellisesti esim. säilörehuksi, olki on rehussa mukana. Olki laimentaa rehua alentaen sen ravintoainepitoisuuksia ja rehuarvoja. Tällainen rehu ei sovellu runsaasti ravinteita ja energiaa tarvitsevien eläinten ruokintaan, mutta se voi olla oikeinkin hyvä vaihtoehto niille eläinryhmille, joiden ravintoaineiden tarve on pieni.
Sellaisena vuonna, jolloin kerääjäkasvit eivät ole kasvaneet hyvin ja oljen osuus kasvustossa on suuri, ongelmaksi rehun säilönnässä saattaa muodostua sängestä peräisin oleva olki. Tällaista rehua on vaikeampi saada säilöttyä, koska sen tiivistäminen on haasteellista. Lisäksi, jos satotaso jää kovin alhaiseksi, ei koneellinen korjuu ole kannattavaa, koska korjuukustannukset suhteessa saadun sadon määrään ja laatuun ovat korkeammat kuin tilanteessa, jolloin kerääjäkasvit ovat kasvaneet hyvin. Tällaisena vuonna kerääjäkasvien laiduntaminen on säilöntää varmempi ja todennäköisesti myös kustannustehokkaampi vaihtoehto, jos sato halutaan hyödyntää rehuna. Säilörehun tekoon myöhään syksyllä liittyy lisäksi esikuivatusongelma. Poutaisellakin säällä ilman kosteus on syksyllä suurempi eikä kasvusto kuivu karholla kuten kesällä. Kun säilötään märkää rehua, puristenestettä erittyy runsaasti ja sitä kautta ravintoainetappiot lisääntyvät.
Jos tilan peltopinta-ala on rajallinen eikä riitä kerääjäkasvikasvustojen perustamiseen, ratkaisuna voi olla kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välinen yhteistyö. Tällöin tilojen välillä voidaan esimerkiksi jakaa kerääjäkasvien viljelykustannuksia ja vastavuoroisesti kotieläintilalliset voivat hyödyntää kerääjäkasveja rehuna. Samalla lisätään kerääjäkasveista saatavia hyötyjä.