Yhteenveto kerääjäkasvien kenttäkokeista vuosilta 2015 ja 2016
Erilaiset kasvukaudet näkyivät tuloksissa
Kerääjäkasvien viljelyn kenttäkokeiden tavoitteena oli paitsi tuottaa lisää tietoa kerääjäkasveista ravinteiden pidättäjinä ja kierrättäjinä, myös selvittää kerääjäkasvien mahdollisuuksia rehuntuottajina ja bioenergian raaka-aineina.
Kokeet tehtiin kahtena kesänä, joiden erilaisuus oli rikkaus tulosten hyödyntämisen kannalta. Kevään 2015 sääoloissa kylvöt jäivät myöhäisiksi kuten viljelijöilläkin, sen sijaan vuoden 2016 kylvöt tehtiin niin sanottuun normaaliin aikaan. Kun 2015 alkukesä oli lisäksi kolea, jäi pääkasvina viljellyn ohran puinti tavallista myöhäisemmäksi eli elokuun loppuun. Kerääjäkasveille jäi siten melko vähän aikaa kehittyä puinnin jälkeen. Myös kuivuus rajoitti kasvua puinnin jälkeen. Sen sijaan 2016 ohra puitiin jo 10. elokuuta, ja kerääjäkasveilla oli aikaa kehittyä edellisvuotta rehevämmiksi. Toisaalta vuonna 2016 etenkin apilat menestyivät jo kesän mittaankin edellisvuotta paremmin, joten edellytykset suurelle syksyn biomassan määrälle olivat hyvät.
Vaikka vuoden 2015 olot eivät olleetkaan optimaaliset, oli aluskasveina perustettujen heinäkasvustojen sato varsin kohtuullinen. Italianraiheinän ja toisaalta monivuotisten heinien seoksen korjaaminen rehuksi oli jo tämän ensimmäisen kokeen perusteella realistista, tosin ohran sängestä peräisin olevan oljen osuus korjatussa sadossa muodostui suureksi. Toisena vuonna heinien kasvaessa vahvasti, myös oljen osuus jäi pienemmäksi. Biokaasun tuottamisen kannalta saatiin jo ensimmäisen syksyn sadosta lupaavat tulokset, joten toisen syksyn tulos vain vahvisti tämän mahdollisuuden realistisuutta.
Apiloiden osalta kesät poikkesivat siis suuresti. Se merkitsi pientä satoa syksyllä 2015 ja suurta vuonna 2016. Jälkimmäisessä tapauksessa kasvuston hyödyntäminen korjattuna oli realistista. Tulos osoittaa myös, miten tärkeää on havainnoida kerääjäkasvin syyskasvusto myös silloin, kun sitä ei korjata vaan muokataan maahan viherlannoitustarkoituksessa. Syksyn 2016 kasvuston perusteella oli puna-apilasta odotettavissa noin 30 kg/ha typpilannoitusvaikutus seuraavalle satokasville, kun v. 2015 kasvuston jäljiltä typpilannoitushyötyä ei ollut käytännössä odotettavissa lainkaan.
Öljyretikkaa kylvettiin puinnin jälkeen kerääjäkasviksi. Myöhäisenä puintivuonna 2015 elokuun lopun kylvö oli aivan liian myöhäinen öljyretikan korjuun kannalta, vaikka se taimettuikin hyvin. Vuonna 2016, vaikka aikaisen ohralajikkeen puintiaika (10.8.) oli tavanomainen, saatiin öljyretikka kylvettyä vasta kaksi päivää kerääjäkasvitoimenpiteen takarajan jälkeen eli 12. elokuuta. Se tuotti kylläkin kohtalaisen kasvuston edelliseen vuoteen verrattuna ja onnistui keräämään jossain määrin typpeä maasta, mutta sadon korjuun kannalta kasvusto oli nytkin turhan pieni. Öljyretikka vaatii vahvasti kasvaakseen riittävästi kosteutta ja ravinteita, ja todennäköisesti se siinäkin tapauksessa pitäisi päästä kylvämään heinäkuun lopussa tai aivan elokuun alkupäivinä.
Kasvukauden 2016 sääolot suosivat kerääjäkasvien kasvua, kuten alla olevasta kuvasta (Kuva 1) näkyy. Syyskuun lopussa korjattujen kerääjäkasvien (vas. puna-apilan ja raiheinän seos, oik. yleiskuva kokeesta) kuiva-ainesadot olivat selvästi suuremmat kuin vuonna 2015. Etenkin apiloiden kasvu oli huomattavasti parempaa ja sadot suuremmat kuin edellisenä vuonna.
Kuva 1. Vasemmalla puna-apilan ja raiheinän seos. Oikeanpuoleinen kuva yleiskuva kokeesta. (Kuvat: Hannu Känkänen, Luke.)
Italianraiheinä tehokas ravinteiden kerääjä
Italianraiheinä on aiemmissa tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi ravinteiden kerääjäksi ja runsaan biomassan tuottajaksi. Myös näissä kokeissa se oli varmin ravinteiden kerääjä. Kokeissa testattiin normaalin 7 kg/ha siemenmäärän lisäksi suurta 20 kg/ha kylvösiemenen määrää, koska haluttiin nähdä olisiko suuremmalle siemenmäärälle perusteita, kun syysato korjataan. Siemenmäärän lisäämisellä saatu sadonlisäys jäi kuitenkin melko vaatimattomaksi, noin 200 kiloon kuiva-ainetta hehtaaria kohti. Kun siemenen lisääminen toisaalta merkitsee kovempaa kilpailua pääkasvia kohtaan, ja näissä kokeissa pienentynyttä ohran jyväsadon määrää, ei siemenmäärän lisääminen ainakaan näin voimakkaasti näytä järkevältä.
Keskimäärin italianraiheinän kuiva-ainesato oli ensimmäisenä vuonna hieman yli 1500 kg/ha ja toisena vuonna yli 2000 kg/ha. Vaihtelua sadoissa oli muutenkin, liittyen kokeisiin sisältyneiden kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välillä olleisiin erilaisiin typen määriin, joita tilat saivat ohran kylvön yhteydessä. Yleensä, mitä enemmän typpeä on tarjolla, sitä vahvemmin heinäkasvit kasvavat. Kuvassa 2 näkyy kerääjäkasvien kuiva-ainesadot, kg/ha, syksyn korjuussa vuosina 2015 ja 2016.
Kuva 2. Kerääjäkasvien kuiva-ainesadot, kg/ha, syksyn korjuussa vuosina 2015 ja 2016.
A = karjatila, B = kasvinviljelytila
A2 ja B2 = italianraiheinä, siemenmäärä 7 kg/ha
A3 ja B3 = italianraiheinä, siemenmäärä 20 kg/ha
A4 ja B4 = monivuotisten heinien seos
A5 ja B5 = öljyretikka puinnin jälkeen
A6 ja B6 = puna-apilan ja italianraiheinän seos
A7 ja B7 = puna-apilan ja italianraiheinän seos, lisäksi öljyretikka puinnin jälkeen
A8 = puna-apila ja italianraiheinä, ohra korjattu kokoviljana
B8 = v. 2015: valkoapila, v. 2016: valkoapilan, alsikeapilan ja italianraiheinän seos
Monivuotisten heinien seos tuotti varsin lupaavia tuloksia näissä kokeissa. Sen
kuiva-aine- ja typpisadot olivat jonkin verran pienemmät kuin italianraiheinän, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, mutta toisaalta seos alensi melko vähän ohran jyväsatoa ja antoi biokaasutuskokeissa hyviä arvoja. Vähäisen kilpailuvaikutuksensa mutta korjuun kannalta riittävän biomassan tuotantonsa ansiosta monivuotisten heinien seos vaikuttaa se potentiaaliselta vaihtoehdolta italianraiheinälle. Kuvassa 3 näkyy ohran jyväsato viljatilalla vuosina 2015 ja 2016.
Kuva 3. Ohran jyväsato (punaiset pylväät) ja kerääjäkasvien syyssato (kuiva-ainetta, vihreät pylväät) vuosina 2015 ja 2016. Huom: pylväissä, joissa on kahta väriä, ei ole kyse satojen summasta, vaan alaosa jyväsadon pylväästä on jätetty vihreän värin alle.
Apilat kerääjäkasveina
Apiloiden käytöllä kerääjäkasveina on heinäkasveista poikkeavia tavoitteita. Nekin tosin suojaavat ja kuohkeuttavat maata sekä rikastuttavat pellon pieneliöstöä. Ne myös voivat kerätä maasta typpeä, jos sitä on ylimäärin. Silti apiloiden suurin hyöty on niiden kyky kerätä ilmakehästä typpeä ja siten säästää väkilannoitteita, ehkäistä ilmastonmuutosta ja lisätä seuraavan kasvin satoa.
Apiloiden kasvu on heinäkasveja enemmän riippuvainen pääkasvin kasvusta, ja milloin pääkasvi kasvaa voimakkaasti, voivat apilat jäädä vaatimattomiksi. Vuonna 2016 puna-apilan ja italianraiheinän seos tuotti kuitenkin selvästi suurimman sadon, ja tämän seoksen käyttömahdollisuuksia olisikin hyvä tutkia jatkossa lisää. Apiloiden etuna on myös vähäinen kilpailu pääkasvia kohtaan.
Kerääjäkasvit typen ja fosforin huuhtoutumisen ehkäisijöinä
Typen huuhtoutumisen vähentämisen kannalta italianraiheinän siemenmäärän lisäämisestä ei näiden tulosten valossa ollut hyötyä, vaan 7 kg/ha keräsi typpeä yhtä paljon kuin siemenmäärällä 20 kg/ha kylvetty italianraiheinä (Kuva 4). Tulokset viittaavat siihen, että raiheinäkasvustot ottivat etenkin vuonna 2016 maasta sen typen, joka käytettävissä oli, koska yksilötiheyden lisääntyminen ei lisännyt typen ottoa. Maan päälliseen kasvustoonsa italianraiheinät keräsivät typpeä noin 20 kg/ha vuonna 2015 ja noin 30 kg/ha v. 2016. Monivuotisen heinäseoksen keräämä typen määrä oli hieman pienempi kuin italianraiheinän.
Kuva 4. Kerääjäkasviruutujen syksyllä korjatun maanpäällisen biomassan fosfori- (punaiset pylväät) ja typpisadot (siniset pylväät) vuosina 2015 ja 2016 vjatilalta. Tulos on viljatilalta eli kokeen niiltä kaistoilta, jotka saivat typpilannoituksensa pelkästään väkilannoitteista.Huom: pylväskuvassa ei ole näiden kahden ravinteen summa, vaan sinisen pylvään yläosa kuvaa typpisatoa.
Juuristoihin sitoutuu lähes sama määrä typpeä kuin maanpäälliseen kasvustoon, aiempien koetulosten perusteella. Tässä hankkeessa ei juuristoja voitu mitata, joten niiden merkitystä kokonaisuudessa ei voida varmuudella todeta. Aiemmissa kokeissa italianraiheinien kokonaisbiomassasta noin puolet on ollut juuristossa ja monivuotisen timotein kokonaismassasta sitäkin enemmän. Juuriin jää siis merkittävä määrä sitoutunutta typpeä talven tullessa, vaikka juurten typpipitoisuus onkin versoja alhaisempi.
Vilja ja kerääjäkasvi keräävät yhdessä enemmän typpeä maasta kuin pelkkä vilja (Kuva 4). Viljatilan kokeessa aluskasvittomien ruutujen jyväsadon typpisisältö oli kahtena vuonna keskimäärin 73 kg/ha. Kaikkien kerääjäkasvikoejäsenten keskimääräinen maanpäällisen kasvuston typen määrä oli vastaavasti 25 kg/ha, ja jyväsadon typen määrä näissä ruuduissa keskimäärin 66 kg/ha. Yhteensä siis jyvien ja kerääjäkasvien syyssadon typpisisältö oli 91 kg/ha.
Fosforin keruun osalta on pääsääntö, että kasvun määrä ratkaisee kerätyn ravinteen määrän. Näissä kokeissa määritetty kuiva-aine- ja fosforisato kuvaa sitä potentiaalia, joka kerääjäkasvilla on ottaa ravinnetta maasta talteen kierrätettäväksi takaisin seuraavalle kasville ja huuhtoutumisen estämiseksi.
Keskimäärin kerääjäkasvien korjatun biomassan fosforisato oli 4 kg/ha, vaihdellen välillä 1 – 8 kg/ha (Kuva 4). Lopullinen vaikutus riippuu kuitenkin siitä, miten kerätty fosfori saadaan siirretyksi seuraavalle kasville. Sitä asiaa ei tässä hankkeessa päästy tutkimaan, vaan sitä tulisi selvittää lisää. On kuitenkin hyvä muistaa, että kerääjäkasvit sitoessaan maata hillitsevät eroosiota ja vähentävät partikkelifosforin kulkeutumista vesiin.
Alla olevassa kuvassa on kerääjäkasviruutujen syksyllä korjatun maanpäällisen biomassan fosfori- ja typpisadot vuosina 2015 ja 2016. Tulos on viljatilalta eli kokeen niiltä kaistoilta, jotka saivat typpilannoituksensa pelkästään väkilannoitteista.
Yhteenveto
Kaikkiaan Ravinneresurssin kenttäkoeosio vahvisti käsitystä kerääjäkasvien hyödyllisyydestä ja monipuolisuudesta, jopa monikäyttöisyydestä. Toisaalta erityisesti silloin, kun halutaan hyödyntää syyskasvustoa korjaamalla se talteen, pitää kerääjäkasvin kunnolliseen perustamiseen kiinnittää erityistä huomiota. Myöhäisellä kylvöllä ja liian pienellä siemenmäärällä syyssadon hyödyntäminen jää haaveeksi.
Kerääjäkasvien kenttäkoe 2016
Kuvia
Kasvukauden aikaisia kuvia kerrytetty tämän linkin taakse:
Kerääjäkasvien kenttäkoe 2016
Havaintokohde kartalla
Havaintokohteen esittelyä
Kokeen koeruudut
Koe perustettiin lähes samanlaisena kuin edellisenä keväänä. Poikkeuksena oli kuitenkin viljatilan koejäsen B8, jossa valkoapila kasvoi hyvin vaatimattomasti vuonna 2015. Pelkän valkoapilan sijaan kasvukaudeksi 2016 päätettiin kylvää valko- ja alsikeapilan sekä italianraiheinän seos. Vastaava seos on myös maatilamittakaavassa joka toimii syyslaitumena teuraskaritsoille.
Koe koostui molemmilla tilamalleilla kahdeksasta osaruudusta (Taulukko 1), jotka toistettiin neljään kertaan (Taulukko2). Pääsatokasvi korjattiin muuten puimalla, mutta karjatilalla yhden osaruutukäsittelyn (A8) ohra korjattiin kokoviljana.
Taulukko 1. Kokeen osaruudut eli kerääjäkasvikäsittelyt. Raiheinä ja apilat kylvettiin ohran aluskasveiksi, öljyretikka kylvetään puinnin jälkeen syyskuun alussa. Kustakin osaruudusta tehtiin neljä toistoa.
Taulukko 2. Koeasetelma kerranneittain.
Kokeesta tehdään havaintoja ja mittauksia, joiden avulla määritetään kasvien sadontuotantoa sekä pääkasvin ja kerääjäkasvien välistä suhdetta kasvustossa. Ohran ja kerääjäkasvien kasvitiheydet lasketaan ja niiden biomassan määrä mitataan ennen ohran korjuuta.
Lannoitus
Ennen ohran kylvöä karjatilan kaistaan levitettiin naudan lietelantaa. Tavoitteena oli, että molemmille tilamalleille annetaan sama määrä typpeä hehtaarille. Viljatilan lannoitus tehtiin keinolannoitteilla niin, että typpeä tuli 90 kg/ha.
Karjatilalla tavoitteena oli antaa 90 kg liukoista typpeä/ha, joka oli nitraattidirektiivin sallimissa rajoissa. Karjatilan kaistaan levitettiin lantaa maatilamittakaavan lannanlevityskalustolla. Lannan ensimmäinen, lantalasta otettu näyte antoi suuremman typpipitoisuuden kuin levityshetkellä otettu tarkistusnäyte. Koska typpilannoitus oli laskettu lantalasta otetun näytteen perusteella, sai karjatila lopulta vain noin 65 kiloa liukoista typpeä/ha. Tämä ei sinänsä suuresti haittaa, koska kokeen tavoite on tutkia alus- ja kerääjäkasveja eri tuotantomuodoissa, eikä niinkään vertailla vilja- ja karjatilaa keskenään.
Kokeen vaiheet ja havaintoja kasvukaudelta
Kylvö
Kylvö tehtiin hyvissä olosuhteissa kuohkeaan ja hyvään peltoon. Kerääjäkasvikoeruuduille kylvettiin pääsatokasviksi monitahoinen ohra 11.5. ja seuraavana päivänä, 12.5. kylvettiin kerääjäkasvit pienruutukylvökoneella. Edelliseen kasvukauteen verrattuna kylvö päästiin tekemään kaksi viikkoa aikaisemmin.
Koe perustettiin samalle lohkolle kuin vuotta aiemmin, mutta sen vastakkaiseen kulmaan, kuohkeaan, hyvälaatuiseen maahan. Kylvöt onnistuivat hyvin.
Koeruutualueiden perustaminen meneillään 12.5.2016. (Kuva: Katariina Manni, HAMK)
Kasvuunlähtö ja kehitys kasvukauden aikana
Kevään suotuisat olosuhteet varmisti hyvän kasvuunlähdön niin ohralle kuin kerääjäkasveillekin.
Tasaisesti orastunut koeruutualue 25.5.2016. (Kuva: Katariina Manni, HAMK)
Italianraiheinä ja apila pinalla ohran oraiden välissä 25.5.2016. (Kuvat: Katariina Manni, HAMK)
Koeruuduilla tasainen ohrakasvusto, mutta karjatilan (vasemmalla) kasvusto selkeästi vaaleampaa kuin viljatilan (oikealla) 7.6.2016. (Kuva: Oiva Niemeläinen, Luke)
Karjatila-lohkon vähäisempi typensaanti näkyi viljan kasvussa. Karjatilan ohra oli lopulta viljatilan kasvustoa matalampaa. Lisäksi lietteen typpi näytti tulleen hitaammin kasvien käyttöön, koska ohra oli pensomisvaiheessa vaaleampaa kuin viljatilan kaistalla. Pääkasvin kilpailu aluskasvia kohtaan oli siten karjatilalla viljatilaa heikompaa, mikä näkyi etenkin apiloiden voimakkaampana kasvuna. Aluskasvustot pysyivät kuitenkin ohran tähkien alapuolella.
Kesän sää oli vaihteleva. Viileistä jaksoista huolimatta lämpösumma pysytteli viljan korjuuseen asti edellä keskimääräistä.
Rikkakasvientorjunta
Kokeessa mukana olevan valkoapilan vuoksi rikkakasvien torjunta-aineena käytettiin Basagran SG:tä, jonka teho rikkakasveihin ei ole yhtä laaja ja voimakas kuin parhailla aineilla. Kun ruiskutus lisäksi päästiin tekemään hieman ihanneaikaa myöhemmin, jäi kokeelle kasvamaan jauhosavikkaa, jota näkyi kasvustossa loppukesällä ohran tähkien tasolla ja yläpuolellakin. Kovin runsaasti sitä ei kuitenkaan ollut ja sitä oli eri ruuduilla melko tasaisesti, joten koejäsenten välisiin eroihin rikkakasveilla tuskin oli suurta merkitystä. Ainevalinta oli aluskasvien kannalta turvallinen, sillä niissä ei esiintynyt kasvuhäiriöitä.
Kokoviljasäilörehun korjuu, puinti ja sen jälkeiset havainnot
Karjatilan yhdestä koejäsenestä korjattiin ohra kokoviljana 25.7.2016, eli reilut kaksi viikkoa ennen puintia. Samalla otettiin tähkä-korsi -näyte. Kokoviljana korjatun ohran jälkeen alla kasvanut puna-apilan ja italianraiheinän seos oli muiden ruutujen puinnin aikaan hyvässä kasvussa.
Ruutukokeen vieressä kasvavalta korjuudemoalueelta korjattiin ohra kokoviljana italianraiheinän päältä samaan aikaan kuin ruutukokeesta. Kahdelta muulta kaistalta ohra puidaan siten, että toisesta kerätään olki pois ja toiseen olki silputaan. Puinti tehdään elokuun kolmannen viikon alussa, mikäli sää sallii. Italianraiheinän kasvua ohran eri korjuutapojen jäljiltä seurataan.
Kerääjäkasvien koeruudut puitiin 10.8.2016, mikä oli kaksi ja puoli viikkoa edellisvuotta aikaisemmin. Kasvukauden sääolot ovat olleet suotuisat kerääjäkasvien kasvulle, sillä kasvusto oli rehevää.
Aluskasvit jatkoivat kasvuaan välittömästi puinnin jälkeen. Ne erottuvat kentällä selkeästi aluskasvittomista ruuduista ja täyttävät hyvin kerääjäkasvustolle asetetut kriteerit. Pari päivää puinnin jälkeen tehdyn havainnon ja jäljellä olevan kasvuajan perusteella viime vuotta suuremmat syyssadot ovat hyvinkin mahdollisia. Puna-apila on viimevuotista vahvempaa etenkin karjatilan puolella. Heinien syyskasvu riippuu säiden lisäksi maassa tarjolla olevasta typen määrästä. Kuten edellisvuonna, italianraiheinän kylvötiheys näkyy kasvuston rehevyydessä. Monivuotisten heinien seos on elokuun puolivälissä selvästi vaatimattomampaa kuin italianraiheinä. Apiloiden ja raiheinän seoksissa molemmat komponentit voivat hyvin.
Ohran puintia kerääjäkasvien koeruuduilla 10.8.2016 (Kuva: Kirsi Raiskio, Luke) ja Karjatila-lohko ohran puinnin jälkeen 11.8.2016 (Kuva: Oiva Niemeläinen, Luke).
Öljyretikan syyskylvö
Öljyretikka onnistuttiin kylvämään sadekuurojen lomassa 12.8. Kylvö tapahtui kolme viikkoa aikaisemmin kuin edellisvuonna, joten edellytykset riittävään kasvuun biomassan korjaamiseksi ovat olemassa.
Havaintoja italianraiheinästä
Italianraiheinän Meroa-lajike kasvatti tänäkin vuonna tähkiä. Viime kesän arvio siitä, että taipumus tähkimiseen jo kylvövuonna on lajikeominaisuus, vahvistui. Korjuudemon aluskasvina kasvava Turgo ei tehnyt tähkiä juuri lainkaan. Sen sijaan viime vuonna kylvetty Turgo on jatkanut kasvuaan maatilamittakaavn lohkolla, jolle tehtiin kevytmuokkaus keväällä. Koe- ja korjuudemoalue kynnettiin keväällä, eikä näillä alueilla viime kesän raiheinä jatkanut kasvuaan. Italianraiheinän talvehtiminen näyttäisi olevan yleisempää kuin vielä muutama vuosi sitten tiedettiin. Lajikevalintoihin ja kasvuston lopetusmenetelmiin tulisi kiinnittää jatkossa huomiota.
Kerääjäkasvien kenttäkoe 2015
Kokeen koeruudut
Koe koostui molemmilla tilamalleilla kahdeksasta osaruudusta (taulukko 1), jotka toistettiin neljään kertaan. Pääsatokasvi korjattiin muuten puimalla, mutta karjatilalla yhden osaruutukäsittelyn (A8) ohra korjattiin kokoviljana.
Taulukko 1. Kokeen osaruudut eli kerääjäkasvikäsittelyt. Raiheinä ja apilat kylvettiin ohran aluskasveiksi, öljyretikka puinnin jälkeen syyskuun alussa. Kustakin osaruudusta tehtiin neljä toistoa.
Kenttäkoealue, kylvetty 27.5.2015. (Kuva: Katariina Manni, HAMK)
Kokeen vaiheet ja havaintoja kasvukaudelta
Kylvö
Aluskasvien kylvö tehtiin 27.5. hyvissä olosuhteissa kuohkeaan ja hyvään peltoon. Tavoitteena oli vain noin sentin kylvösyvyys, mutta kiekkovantaat painuivat matalimmallakin säädöllä hieman syvemmälle. Inhimillisen erehdyksen vuoksi ohra kylvettiin poikkeuksellisesti vasta aluskasvien jälkeen, ristiin niiden kylvösuuntaan nähden. Siten osa etenkin valkoapilan siemenistä painui lopulta selvästi optimaalista kylvöä syvemmälle. Toisaalta maan kuohkeus ja edulliset olot auttoivat aluskasvien taimettumista. Öljyretikka kylvettiin puinnin jälkeen 3.9.
Kuvia kerääjäkasvikoeruutujen kylvöstä.
Lannoitus
Karjatilan kaistaan levitettiin kiinteää, mutta vähäolkista lantaa maatilamittakaavan lannanlevityskalustolla. Lannan ensimmäinen, lantalasta otettu näyte antoi paljon pienemmän typpipitoisuuden kuin levityshetkellä otettu tarkistusnäyte. Koska typpilannoitus oli laskettu lantalasta otetun näytteen perusteella, sai karjatila lopulta noin 15 kg/ha enemmän liukoista typpeä kuin viljatila. Tämä ei sinänsä suuresti haittaa, koska kokeen tavoite on tutkia alus- ja kerääjäkasveja eri tuotantomuodoissa sinänsä, eikä niinkään vertailla vilja- ja karjatilaa. Levitysvaiheessa lannanlevitys näytti onnistuneen varsin tasaisesti, mutta myöhemmin kasvustosta näki, että kaistan keskivaiheille oli tullut enemmän lantaa kuin laidalle, ja siten ohra oli saanut siinä enemmän typpeä.
Kasvuunlähtö
Sateinen alkukesä varmisti ohran ja kerääjäkasvien hyvän kasvuunlähdön eikä märkyys aiheuttanut ongelmia pellon hyvän läpäisevyyden ansiosta. Viileä sää kuitenkin viivytti kasvua, joten melko myöhäisen kylvön kanssa viljan kehitys oli selvästi tavanomaisesta jäljessä.
Kasvustoa 10.6.2015. (Kuva: Katariina Manni, HAMK)
Rikkakasvientorjunta
Rikkakasveja oli runsaasti. Torjunta-aineen valinta oli haasteellista, koska apiloille löytyy vain rajallisesti sopivia torjunta-aineita. Lisäksi torjunta-ainetta valittaessa tuli huomioida koealueen sijainti pohjavesialueella. Torjunta-aineeksi valikoitui Express 50SX. Torjunta-aineen lisäksi rehevä viljakasvusto edesauttoi rikkakasvien torjuntaa. Apiloiden varret olivat kuitenkin ruiskutuksen jälkeen kiemuralla, joten ilmeisesti jotain haittaa ruiskutuksesta oli niille.
Kylvötiheys
Italianraiheinää kylvettiin kahdella eri siemenmäärällä. Ero kylvötiheyksien välillä on ollut selkeä koko kasvukauden ajan. Käytetty Meroa-lajike tuotti yllättäen jonkin verran tähkiä jotka keikkuivat korkealla viljan yläpuolella. Ilmiö johtuu todennäköisesti ainakin osittain kasvukauden olosuhteista, mutta saattaa olla myös lajikeominaisuus.
Kokovilja
Karjatilan yksi koejäsen korjattiin kokoviljana jotta nähdään, tuottaako apilan ja raiheinän seos suuremman biomassan kuin jos vilja puidaan. Ohran kokoviljakorjuu kyseiseltä ruudulta tehtiin 5.8.
Puinti
Ohran puinti jäi myöhäisestä kasvukaudesta johtuen aluskasvien kannalta turhan myöhäiseksi. Puintiajankohta oli 27.8. Korjuu tehtiin Haldrupilla.
Kuvia kerääjäkasvikoeruutujen ohran puinnista
Kerääjäkasvikasvustojen korjuu
Kerääjäkasvikoeruutujen (A2, A3, A4, A6, A7, A8 ja B2, B3, B4, B6, B7, B8) kolmen kerranteen (I-III) kasvustot korjattiin 30.9. Öljyretikkaa ei korjattu sen vähäisen biomassan johdosta. Korjuu tehtiin Haldrupilla. Jokaisen koeruudun kasvusto punnittiin ja niistä otettiin raaka-ainenäytteet koostumuksen ja rehuarvojen määritystä varten. Sadosta määritettiin kuiva-aine, raakavalkuainen, kuitu (NDF), sulamaton kuitu (iNDF), sulavuus (D-arvo), sokeri, tuhka, energia-arvo (ME), OIV, PVT, sekä hivenaineista kalsium, fosfori ja kalium. Viimeisen kerranteen (IV) kasvusto korjattiin Pellonpiennarpäivänä 8.10. ja sato käsiteltiin samalla tavalla kuin aiemman korjuun sato.
Kuvia kerääjäkasvien korjuusta
Ensimmäisen korjuun sadoista tehtiin kustakin korjatusta osaruudusta kolmen kerranteen yhteisnäyte joka säilöttiin minisiiloihin ilman säilöntäainetta. Kerääjäkasvisäilörehusta tehdään laboratoriomittakaavassa biokaasutuskokeet.
Kuvia kerääjäkasvien säilönnöstä minisiiloihin biokaasutuksen raaka-aineeksi
Alustavaa arviota (10.9.) aluskasveista ja ohrasadosta
- Aluskasvit ovat kasvaneet melko tasaisesti, mutta kovin suurta biomassaa ei niistä ole odotettavissa.
- Tiheästä italianraiheinästä tulee enemmän biomassaa kuin harvemmasta.
- Raiheinä on koeruuduilla kattavaa ja kasvaa hyvin pituutta.
- Puna-apila on suuressa osassa ruutuja melko vaatimatonta, mutta jonkin verran syksyä kohden piristymässä.
- Valkoapila on pientä ja paikoin hyvin harvaa. Liian syvälle päätynyt kylvösiemen saattaa olla osasyy tähän. Lisäksi apilan kasvua hillitsivät hyvän ohrankasvun aiheuttama kilpailu sekä rikkakasvien torjunta-aineen synnyttämä kasvuhäiriö.
- Viljasta tuli hyvä, mutta myöhäinen sato.
- Aluskasvilajien erilainen kilpailu pääkasvia kohtaan sekä aluskasvuston rehevyys näkynevät ohrasadon määrässä. Puitu sato lajitellaan ja sen määrä ja laatu määritetään myöhemmin syksyllä.
- Öljyretikka oli tarkoitus kylvää elokuussa, mutta kuitenkin puinnin jälkeen. Puintien myöhäisyyden vuoksi öljyretikka päästiin kylvämään vasta 3. syyskuuta. Öljyretikasta on siten odotettavissa huomattavasti pienempi sato kuin jos se oltaisiin voitu kylvää ennen tukiehtojen aikarajaa elokuun alkupuolella.
Kerääjäkasvien kasvustoa koeruuduilla 30.9.2015.
Kerääjäkasvien kasvustoa koeruuduilla ja peltomittakaavassa 22.12.2015.
Kokeen tuloksia.
