Menetelmä 3: Kehonkielelläni kertoen (Itsen ja toisen kunnioittaminen)

(Dialogiin valmistava mielen tila, Itsen ja toisen kunnioittaminen, dialogikohtaus 8, engl. 7)

Tavoitteena on oppia tunnistamaan omia kehonkielen viestejä. Se tarkoittaa taitoa nähdä itsensä ja kuulla itseään ikään kuin monitorissa. Monitorointia tehdään säännöllisesti, jotta opitaan tuntemaan omat tavat ja korjaamaan niitä tarvittaessa kunnioittavaan suuntaan.

Ohjeet

• jokainen pienryhmässä (eri kuin aiemmin) miettii ja kirjoittaa ensin itse värillisille papereille, mistä pienistä teoista, kehonkielen kertomana, muut näkevät ja kuulevat hänen kunnioittavan suhtautumisensa itseen ja toisiin
• tämän jälkeen paperilaput laitetaan pöydälle kaikkien nähtäville, niistä ei kuitenkaan vielä puhuta enempää
• jokainen valitsee roolin (esim. opettaja, opiskelija, kollega, esimies, työntekijä) ja arjen tilanteen, jonka kautta ja jossa kehonkielellä kertominen tapahtuu
• jokainen eläytyy vuorotellen roolissaan ilmentämään kehonkielellään, kirjoittamiaan kunnioitusta osoittavia pieniä tekoja ja myös puhumaan kunnioitusta osoittavalla tavalla (äänensävy, -paino, -voimakkuus)
• muut osallistujat kertovat, mitä he havaitsevat eri osallistujien kehonkielestä
• kokemuksia käsitellään vielä yhteisesti pienryhmässä.

Yhteispohdinta oppimisyhteisössä: Menetelmän synnyttämää ajattelua ja kokemuksia käsitellään koko ryhmässä. Hyödyllinen pohdittava kysymys on ”mitä havaitsit tässä tehtävässä”? Toinen vaativampi kysymys on ”mitä opit tässä tehtävässä”? Pohdinnassa on tarkoitus kuunnella monien ajattelua ja kokemuksia, ei vain joidenkin. Pohdinnan jälkeen jokainen on saanut käsitystä siitä, kuinka kehonkieli väistämättä kertoo aidosta kunnioituksesta itseä ja toisia kohtaan. Näin oman kehonkielen, niiden pienien tekojen monitorointi voi jatkua käytännössä.